Ranskanbulldoggi

Alkuperä

Wikipedia kertoo näinkin tarkasti ranskiksen alkuperästä;

"Rodun alkuvaiheista tiedetään sen verran, että ranskanbulldoggi, kuten muutkin bulldogit, polveutuvat tiibetindogista ja tiibetinmastiffista, joista makedonialaiset kehittivät lyhytkarvaiset pelkoa herättävät vahti- ja sotakoiransa makedoniandogit. Näitä koiria tuli foinikialaisten mukana Englantiin, jossa niitä alettiin kutsua "Bretagnen tappelupukareiksi".

Rotu oli suurikokoinen ja luonteeltaan hurja. Sitä risteytettiin myöhemmin useiden muiden rotujen kanssa, ja varsinkin risteytykset terriereiden kanssa tuottivat pienempikokoisia muunnoksia. Ranskan ensimmäiset pienet bulldogit tulivat Normandiaan 1860-luvulla Nottinghamista muuttaneiden pitsinnyplääjien mukana, ja niitä risteytettiin ranskalaista alkuperää olevien koirien kanssa siten, että englantilaisten tappelukoirien rakenne ja ulkonäkö pysyivät lähes muuttumattomina, mutta koko pieneni. Pitkän aikaa ranskanbulldogeja käytettiin rottakoirina ja ne olivat yleisiä etenkin työläisperheissä. Nykyään ranskanbulldoggi on seurakoira."

Luonne

Ranskanbulldoggi on iloinen, leikkisä ja seurallinen. Ranskis on oikea perhekoira ja tulee lasten kanssa erinomaisesti toimeen. Ranskanbulldoggi ei ole haukku herkkä tai räksyttä turhasta. Haukkuminen on tietenkin yksilöllistä. Rotu on älykäs ja tulee erittäin hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Ranskis on helposti koulutettava, mutta kovapäinen vekkuli ja tarvitsee huumorintajuisen omistajan. 

Ulkonäkö

Ranskanbulldoggilla on pystyt lepakkomaiset korvat. Ne ovat suuret,leveät ja kärjistään pyöreät. Rakenteeltaan ranskis on tiivis, raskas ja matala. Niillä on iso, nelikulmainen pää ja lyhyt kuono. Naamassa on ihopoimuja, jotka eivät saa olla ylikorostuneet. Huulet ovat pyöreät ja riippuvat ja niillä on alapurenta. Ranskiksen tassut ovat kissankäpälämaiset. Häntä on lyhyt, joskus korkkiruuvimainen. Hännättömyys on virhe. Ranskiksiten häntää ei siis typistetä. 

Rekisteröinnissä käytettäviä värejä ovat brindle, brindle valkoisin merkein, brindle-valkoinen, fawn, fawn-pied, fawn-valkoinen, musta, musta-brindle, pied ja valkoinen.

Ranskanbulldoggi ryn sivuilla on hyvät kuvat väreistä. Hylkäävät värit löytyvät kans sivuilta.

Terveys

Ranskanbulldoggi kärsii muiden lyhytkuonoisten koirien tavoin eriasteisista hengitysvaikeuksista. Hengitystieongelmat voivat ilmetä muun muassa äänekkäänä hengityksenä, tuhinana tai jopa rohinana, yskimisenä, kuorsaamisena nukkuessa ja voimakkaana rintakehän liikkeenä koiran hengittäessä. Joillakin ranskanbulldogeilla hengitystiet ovat niin ahtaat ja hengitysvaikeudet niin pahoja että niille joudutaan tekemään hengitysteitä avartavia leikkauksia. Hengitysvaikeudet johtavat myös merkittävään alttiuteen lämpöhalvaukselle ja voi rajoittaa yksilön kykyä liikkua normaalisti. Lievemmissä tapauksissa hengityspoikkeavuuksia esiintyy vain kuumalla ilmalla tai rasituksessa.

Lisäksi ranskanbulldogeilla esiintyy yleisesti allergioita, atopiaa ja selkärangan poikkeavuuksia (nikamamuutoksia ja välilevytyrää eli mäyräkoirahalvausta). Selkäsairauksista saadaan tietoa virallisten kuvausten avulla, joiden tulokset ovat näkyvissä Kennelliiton jalostustietokannassa. Eläinten ortopediayhdistys OFA:n tutkimista 245 ranskanbulldoggista 95,1 prosentilla oli epämuodostuneita selkänikamia, yleensä hemivertebra eli kiilanikama.

Rodun terveyttä on tutkittu Suomessa kannan pienuuden takia vasta vähän aikaa ja rodun jalostussuunnitelma on kirjoitettu vasta vuonna 2008. Rakenteellisista syistä (leveä etuosa, kapea takaosa, suhteellisen sirot tassut) ranskanbulldoggi on melko huono uimaan ja isommat yksilöt vajoavatkin veteen joutuessaan suoraan pohjaan.

Ranskanbulldogin pennut syntyvät leveän rintakehän ja ison pään vuoksi usein keisarinleikkauksella. Monet kasvattajat ennakoivat ja vievät keisarinleikkaukseen koiran etukäteen, vaikka tietoa koiran synnyttävyydestä ei ole. Rotuyhdistys pyrkiikin Suomessa tekemään paljon työtä jotta jalostukseen valittaisiin luonnollisesti synnyttäneiden narttujen jälkeläisiä. Luonnollisesti syntyvistä pennuista osa menehtyy rintakehän litistymisestä johtuvaan keuhkotulehdukseen. Emän rakenne vaikuttaa suuresti pentujen syntymä tapaan ja näyttelyissä suositut neliömaiset koirat ovat valitettavan usein huonoja synnyttäjiä.

Ranskanbulldoggi yhdistys vaatii pentulistalle tulevilta koirien vanhemmilta terveystarkastukset, jotka täytyy olla voimassa. Tarkemmat jalostusohjeet löydät täältä.